Olimme jälleen pitkän tauon jälkeen maanantaina Agilitytreeneissä Helsingin Konalassa. Edellisistä treneistä onkin jo aikaa noin reilu kuukausi ja se kyllä näkyi Leevistä. Kaverin silmistä loisti suoranainen tekemisen into. Ensimmäisellä kerralla hyppyradalle päästyään Leevillä vauhtia piisasi, mutta huomio ohjaajaan oli hukassa. Herra lähti parin hypyn jälkeen omin päin puomille ja ympäri hallia juoksemaan sekä valikoimiaan esteitä ylittämään.No treenien teemana oli, ettei koira tee virheitä, joten kaikki kielteinen esim toruminen oli kiellettyä. Kun Leevi oli purkanut energiansa vapaa-valintaisilla esteillä, teimme hyppyradan uudelleen.Nyt ohjaaja menikin hieman sekaisin esteistä :-/  . Leevi jo kuunteli paremmin.

Vaihdoin tuon kerran sekä pienen tauon jälkeen kontakti harjoitukseen radalle, jossa on kaksi samansuuntaista putkea ja niiden keskellä hyppyeste. Rata tuli kiertää 8 muotoisesti.Yllätyin, miten hyvin Leevi meni rataa,vaikka aikaa edellisistä treeneistä olikin...Hieman aluksi herra arasteli putkea, mutta taisi oivaltaa sen olevan ihan kiva juttu -varsinkin kun sai namia onnistuneista suorituksista.

Viimeiseksi menimme hyppy (kontaktiradalle) uudelleen. Teimme saman kuin viimeksi, mutta nyt ohjaajaa kiellettiin puhumasta koiralle ja ohjaamaan koiraa käsimerkein sekä kehon liikkein. Nyt kävikin yllätys! En odottanut Leevin seuraavan minua alkuunsakkaan, mutta Leevi ei ole varmaan ikinä seurannut minua paremmin. Se hyppäsi kaikki esteet oikein! Ainoa vika oli oma hidas vauhti, kun minua vaivasi uskonpuute onnistumisesta. Arastelin, että Leevi juoksee vielä minua päin tms. Näin ei käynyt. 

Mitä treeneistä jäi sitten opiksi? Pitäisi alkaa luottamaan enemmän Leeviin ja se taitoihin seurata kehoni liikkeitä.Puhe ja huudahdukset " täällä,täällä!!" ja "Leevi,Leevi"  voisin lähes jättää vähemmälle.