Uudet sivut http://cockerit.suntuubi.com/?cat=1

Tänään olin Rasmuksen kanssa Haminan Bastionilla kv-näyttelyssä. Ilma oli tosi hieno, aurinko paistoi ja kevät näytti parhaimpia puoliaan. Perhosia oli ilmassa - ja niin myös minun mahassa ennen kehään menoa. Onneksi emme olleet ainoat jännittäjät ja tapasimmekin Rasmuksen " tyttöystävän" Tuitun ja perhosia vatsaan saaneen Tuitun omistajan Annikan. Tuittu on Whippettityttönen ja se on saman ikäinen kuin Rasmus. Annika on entinen naapurimme ja rekkumme näki toisensa ensimmäistä kertaa ihan pikkupentuna. Siitä lähtien Rasmuksella on ollut painikaveri, jota ei tosin ihan helposti kiinni saakaan. Nyt Tuittu ja Annika oli menossa ihan ekaa kertaa kehään (jos ei mätsäreitä lasketa...) ja jännitystä oli myös ilmassa. Ja hienostihan kaikki meni  .

Rasmuksen ja minun edellisistä näyttelyistä onkin jo aikaa, mutta hieman harjoitusta olemme hakeneet seisomiseen ja hihnassa kulkemiseen agitokotreeneistä sekä match shown puolelta. Näyttely paikalla selvisi, että Rasmus on ainoa urospentu. Kaiken kaikkiaan Cockereita oli mukana 15 eli yllättävän vähän! Kehään päästyämme Rasmuksella tuntui olevan virtaa ehkä hiemankin liikaa. Jälleen kierrettiin kehää hihna pikkuisen turhan tiukalla. Seisominen sujui Rasmukselta varsin mallikkaasti. Se antoi pitää päätä hyvin nätisti paikallaan ja jalat pysyi myös kuin olin asetellut. Minä tosin unohdin löysää jälleen hihnaa seisottaessa. ARGH!  Rasmus on vartaloltaan hieman pitkä ja pituuden piilottaminen tuntuu hankalalta Rasmuksta esittäessä. Ennen näyttelyä kävimme trimmissä Anette Korven luona ( Rasmuksen isän kasvattaja) ja hän näytti minulle miten saisin hieman seisottamisasennolla hämättyä tuomaria selän pituuden suhteen. Mutta kehässä olin aivan liian hätäinen ja hyvät neuvot unohtuivat täysin... Nyt täytyy jatkaa vain harjoittelua toivoen, että Rasmus saisi vielä kasvupyrähdyksen ja ottaisi vielä pari senttiä korkeutta lisää. Tällöin mittasuhteet korjaantuisivat ja alkaisimme saamaan parempia tuloksia. Tällä kertaa olimme luonnollisesti punaisella nauhalla 1. Arvostelu täältä

Lähdemme heinäkuussa 10 päiväksi Unkariin lomamatkalle ja pähkäilin, minne pojat saisi hoitoon. Kovan nettisurffailun jälkeen löysin paikan, jonka hoitoideologia vastaa minun käsitystä inhimillisestä koiranhoidosta. Laitoin etanapostia koirahotelli Koiralinnaan ja sieltä löytyi paikka pojille

Pojat saavat peuhata vapaasti toisten hoidokkien kanssa, olla kuin kotona, pääsee metsälenkille ja uimaan!!! Kyllä on todella hienoa, että tällainen paikka löytyy Suomesta! Koiralinna Video Koiralinnasta

Viime viikolla Ertin treenit siirtyivät ulos Masalaan. Nyt treenaan Ertissä Leevin kanssa agilityä lukioryhmässä eli kisaavien minien ja medienryhmässä. Rasmuksen kanssa treenaan agilityn alkeisryhmässä ja tokoagilityryhmässä.  Ensimmäiset treenit sujuivat Leeviltä hyvin. Ongelmaisin este on meillä ollut kepit. Leevi ei ole löytänyt sisäänmenoa. Ratkaisu ongelmaan löytyi viime kerralla treenien vetäjän Hannelen avulla. Tulen itse liian lähelle sisäänmenoa ja Leeville ei jää kunnolla tilaa sisäänmenoon ja näin ollen poika aloittaa pujottelun vasta toisesta kepistä. Kiitos Hannelelle!!! Ongelma on vaivannut pitkään ja hidastanut meidän kehitystä. Treenattava rata oli pitkä ja vauhtia piisasi. Hyppyjä ei ollut radalla ollenkaan, mutta kaikki muut esteet löytyi. Leevi kulki todella hyvin, mutta ohjaajana minä olin liian hidas.

Rasmuksen agilityuran toiset treenit meni uutta paikkaa ja kavereita ihmetellessä. Teimme kepit muutamaan otteeseen hihnan kanssa. Rasmus ei vielä ymmärtänyt niiden ideaa. Puomin Rasmus teki innolla ja vauhdilla. Sen ilmeistä näki että se tuumasi "tää on kivaa!!!" Putken läpikin tultiin vauhdilla -ja mentiin takaisin omine lupine. Niin kivaa ja hauskaa se on pienen cockeripojan mielestä!